Tekijä: Laura

Aika on juossut kuin hirvi! Pennut ovat jo kuusi viikkoa.

Paljon on näihin viikkoihin mahtunut tapahtumia. Vieraita meillä on käynyt lähes päivittäin viimeisen kolme viikkoa. On käynyt sekä lapsia että aikuisia, tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia. Pennut ovat tavanneet sekä Paulan että Pepen.

Pentujen kanssa on  käyty autoajeluilla, metsäretkillä ja asfalttiin tutustumassa.

Ulkoruokintaan siirryttiin heti kun säät ja pentujen ikä sen sallivat - eli tuossa neljä viikkoisina. Nyt suuri osa isommista häditä tulee ulos ja osa hakeutuu ovelle hädän yllättäessä.

Pennut saivat sirut niskaansa viime viikolla ja reskisteripaperitkin tulivat jo perille.

Kaikkien muiden kohdalla kodit vahvistuivat nopeasti, mutta Tuisku -paralla on olllut hieman huonoa tuuria. Siitä on moni ollut kiinnostunut, moni käynyt katsomassakin ja jo varannutkin pennun, mutta yllättävien esteiden vuoksi pennun ottamista onkin siirretty eteenpäin. Ehkä tältä veivaamiselta olisi vältytty jos olisin ottanut varausmaksun. Toisaalta, todella hyvä, että pentua ottavat ovat harkinneet tarkasti ja peruvat mielummin ennen kuin pentu muuttaa uuteen kotiin. Tämä on varmaan sitä mistä kokeneet kasvattajat varoittelivat.

 

 

Kasseon T-pennuille tein tosiaan Biosensorointi - ohjelman. Ohjelmassa 3-16 vuorokauden ikäisille pennuille tuotetaan pieni stressi 3-5 sekunnin mittaisilla lyhyilla harjoitteilla. Tämä ohjelma yhdistettynä Guide Dogs National Breeding Centren tutkimukseen (2017) pentujen käsittelyn ja sosiaalistamisen vaikutuksesta pentujen myöhempään kehitykseen ja käyttäytymiseen - ovat toimineet punaisena lankana pentujen alkuviikkojen sosiaalistamisessa ja käsittelyssä.

Varsikin jälkimmäisestä olen saanut hyviä ideoita, kuinka ja millaisia asioita voisi tehdä, pentujen sosiaalistamisen kanssa. Suuriosa ideoista on varmasti kaikilla kasvattajilla käytössä, mutta mukaan on tarttunut ihan hauskojakin ideoita ja asioita, joita pentujen kanssa kannattaa tehdä.

Tällä hetkellä pennut vaikuttavat kovin sosiaalisilta ja reippailta hovawartin aluilta.

Aika juoksee kuin hirvi! Pennut ovat jo 11 vuorokautta. Osa ottaa jo hapuilevia askelia, silmät on muutamalla jo sirrillään. Suurimman osan ajasta pennut toki nukkuvat ja syövät ja syövät ja syövät.

Ensimmäisen viikon aikana Iza ei mielellään pentulaatikosta poistunut edes syömään. Nyt toisella viikolla "oma aika" on jo saanut lisäarvostusta. Lenkilläkin malttaa viipyä vähän kauemmin ja sohvalla makoilu pentujen nukkuessa maistuu.

Viikonloppuna otetaan pennuista potrettikuvia - tai ainakin yritetään 🙂

Facebook -sivuilta löytyy tällä hetkellä uusimpia kuvia.

Ensimmäiset kaksi vuorokautta takana. Kylläpä on ollutkin jännittävää.  Iza on hoitanut emän tehtävät tunnollisesti, maannut sitkeästi kyljellään kun seitsemän nälkäistä pikkukoiraa syövät jatkuvasti.

Ensimmäinen päivä ja ilta meni rauhallsesti, mutta yöllä Izasta tuli kovin levoton. Se läähätti, petaili, raapi lattiaa ja oli kaikilla tavoin kovin, no levoton. Soitin jo 24x7  eläinlääkäripäivystykseen, että mistähän voisi olla kyse - lämmöt oli 38,8 eli ei kuumetta, ei haisevaa eritettä, nisät kunnossa jne. Eläinlääkäri sanoi puhelimessa maagisen sanan "jälkipoltto". Puhelun aikana Iza olikin jo rauhoittunut ja imetti taas pentuja tyytyväisenä. Sama tapautui vielä kaksi kertaa yön aikana.

 

 

 

 

 

 

 

Sunnuntaipäivä meni varsin rauhalisesti, välillä Iza petaili, mutta oli pääsääntöisesti rauhallinen. Pennut nauttivat maitobaarista ja kasvattajana hymyilytti. Yö olikin sitten taas levoton. Jälkipolttoja, epämääräistä petaamistä, levottomuutta - siitä oli yö tehty. Ja aamulla taas rauhallista. Aamulla sitten välähti! Ei hitto, Iza on varmaan ollut todella kuumissaan! Meillä on talossa lattialämmitys ja se on ollut päällä vain öisin ja kun aamulla lämmitys taas napsahtaa pois, lattia jäähtyy. Toivottavasti teoriani pitää paikkaansa ja ensi yö on rauhallinen.

 

 

 

 

 

Tänään maanantaina olen tehnyt töitä kotoa. Välillä käynyt antamassa Izalle lisää juotavaa ja syötävää. Iza on selvästi nauttinut olostaan ja pennut syövät minkä jaksavat. Välillä kuuluu kiukkuisa "haukuntaa" kun kaverit taistelevat parhaista nisistä.

Huh mikä homma! Iza aloitti läähättämisen ja ramppaamisen jo to-pe välisenä yönä. Olin melko varma, että viimeistään perjantai-iltana alkaisi tapahtumaan. Perjantai tuli ja meni ja Iza oli levoton, lämmöt laskivat alle 37 ja avautumisvaihe alkoi.

Suvi - Kennel Suvikon - pääsi onneksi avuksi ja yhdessä ihmettelimme avautumisvaiheen pituutta. Suvi nukkui sohvalla ja minä makasin osan yöstä pentulaatikon lattialla, jolloin Izakin rauhoittui. Koko pe-la välisen yön Iza halusi ulos noin 1,5 h välein, petaili ja oli muutenkin todella levoton.

 

Lämmöt pysyivät alle 37, mutta lähtivät jo nousuun aamuyöllä.

Lauantai saapui aurinkoisena ja samassa tilanteessa. Suvi lähti käymään kotona hoitamassa omaa laumaansa ja palasi muutama tunti myöhemmin - samaan tilanteeseen. Alkoi jo epäusko iskemään - kuinka kauan tässä oikein menee?

Lähdimme vähän ennen klo 11 pienelle happihyppelylle ja kun palasimme sisään, Izalta irtosi saman tien limatulppa, hetkeä myöhemmin tuli sikiövettä ryöpsy ja ensimmäinen pentu syntyi aika vajaa 30 minuuttia siitä.

1. blondi uros, 547g  klo 11:53
2. smt uros, 452 g klo 12:02
3. smt narttu, 499g klo 12:11
4. blondi narttu, 482g klo 12:14
5. blondi narttu, 460g klo 12:28
6. smt narttu, 580g klo 12:43
7. smt uros, 568g klo 13:18

Pennut pullahtelivat maailmaan kuin plussapallot!

 

 

 

 

 

Hetken rauhoittomisen jälkeen Iza kävi lyhyesti ulkona ja pesulla ja nyt koko lauma on tyytyväisenä pentuhuoneessa.

Lämmön mittaaminen aloitettiin sunnuntaina, kun ensimmäisestä astutuksesta oli 57 vuorokautta. Lämmöt ovat olleet koko ajan 37,5-38,0 välillä, joten vielä odotellaan. Ruokahalun heikkenemistä on ehkä huomattavissa nyt kun päiviä on 61 takana.

Viime viikkoina olen tutkinut kaikenlaista liittyen ihan pikkupentujen kehittymiseen. Syvällisemmin olen tutustunut Jenkkiarmejan 70-luvulla  kehittämään Bio Sensorointiin, jonka on tarkoitus stimuloida pennun aivojen synapsien kehitystä erittäin varhaisessa 3-16 vrk iässä. Jenkeissä tästä tuli nopeasti Super Dog -metodi. Metodilla on vankkumattomia kannattajia sekä vähättelijötä. Mitään haittaa siitä tuskin on, kunhan vain pitää mielessä, että pennut on pieniä ja niitä ei liikaa stressata pienenä. Olen soittanut muutamalle suomalaiselle kasvattajalle (myös eri rotuja) jotka ovat metodia kokeilleet ja kokemukset ovat olleet positiivisia - pennut ovat aktiivisia ja tuntuvat olevan helppoja käsitellä. Toki kyseiset kasvattajat varmasti muutenkin palluttelevat pentuja paljon jo ihan pienistä lähtien. Eipä tuosta varmasti haittaakaan ole, kunhan pitää mielessä, että sensorointi tehdään vain kerran päivässä ja vain 3-5 sekunnin ajan.

Enää viikko odottelua edessä. Izan olo alkaa olemaan jo hieman tukala. Maha on kasvanut isoksi palloksi, liikkuminen on ketterää, mutta hyvän nukkuma-asennon saaminen on välillä vaikeaa.

Pentukyselyitä on tullut jonkin verran, muutaman olen valitettavasti joutunut laittamaan listalle "en varmasti myy". Soittaminen humalassa, kehuskelu "kyllä minä kaikki koirat ruotuun laitan" ja "älä sinä tyttö epäile, ettenkö minä koiralle tapoja opeta" eivät ehkä ole parhaita vakuuttelusanoja.

Ihanasti kuitenkin suurin osa soittajista on ollut aidosti etsimässä perheenjäsentä, harrastuskaveria, lenkkikaveria ja ovat ottaneet rodusta selvää jo etukäteen. Vaikeus tuleekin siitä, kuka pennun sitten loppujen lopuksi saa ja kenelle joutuu harmikseen sanomaan, että tästä pentueesta ei tullut teille uutta kaveria.

Haluan tietenkin löytää jokaiselle pennulle oikean ihmisen ja oikealle ihmiselle oikean pennun ja joudun luottamaan monessa kohtaa mutuun.

Kävin hakemassa Izan meille tiistai-iltana. Izahan on tosiaan asunut Jyväskylässä ja kotimme on sille vieras, joten päätin varata reilusti aikaa kotiutumiseen.

Illalla olime varmasti kaikki hieman jännittyneitä, mutta jännityksestä huolimatta Iza söi hyvin jo illalla. Ensimmäinen yö oli hieman levoton, oli kuuma, vieraita hajuja ja mahakin alkaa olemaan tiellä, mutta nukuimme kuitenkin ihan kelpo unet.

 

 

 

 

 

Iza ei ole tottunut kissoihin, joten jännitin kissojen tapaamista paljon - olin oikeastaan jo suunnitellut, että tutustuminen jätettäisiin kokonaan tekemättä. Tänään Iza kuitenkin tapasi ensin Pilkun, kun se päätti tulla tutustumaan Izaan. Iza tietenkin meni vähän liian innokkaasti katsomaan kuka kumma tuo on, joten Pilkku sanoin hyvin Pilkkumaisesti kerran "Säh". Fiksuna koirana Iza otti askeleen taakse ja jäi mitettimään, kukas kumma tuo oli.  Pilkku taas kokeneena kissana käveli rauhallisesti Izan ohi ja jäi katsomaan, mitä Iza meinaa. Iza ei meinannut mitään, joten Pilkku kävi nuuskaisemassa Izaa ja nyt nuo makailee lattialla parin metrin päässä toisistaan rauhallisesti. Olipas se vaikeaa 😀

Pelellä kesti hieman kauemmin totua uuteen koiraan, mutta nyt sekin tarkkailee tilannetta lähietäisyydeltä. Kissoihin tottumattomaksi koiraksi, Iza otti tilanteen kyllä rauhallisesti.

Muutenkin Iza sujahti laumaamme helposti. Paulan kanssa pidetään etäisyys, mutta muu lauma (lapset, kissat ja Pepe) ovat kuin olisivat olleet aina näin.

Viikonloppuna oli aivan upea ilma ja tulikin käytyä Paulan ja Pepen kanssa pitkät lenkit. Pepellä pätkine jalkoineen oli välillä pienoisia haasteita etenemisessä, mutta hienosti jaksaa porskuttaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myös pentuhuone tuli laitettua kuntoon. Laatikko on liimapuulevyä, kooltaan 160x200 - eli todella suuri.  Meillä on makuuhuoneissa parketti, joten parketin päälle laitoin muovimattoa.

 

 

 

 

 

Koska taloudessamme on omien koirien lisäksi myös kissoja, tilasin oviaukkoon 180cm korkean portin, jonka tarkoituksena on pitää uteliaat kissat ulkopuolella ja pennut huoneen puolella.

 

 

Eilen oli jännä ilta kun Izalla ultrattiin.

Pentuja näkyi ultrassa useampia, 5-6 oli selvästi laskettavissa, muutama sattoi hyvinkin olla piilossa.

Nyt kun ultrassa varmistui, että pentuja on tulossa, alkaa valmistautuminen loppuodotukseen ja kodin muuttaminen pentuystävälliseksi.